Flunssan nujertamana teekupposen ja buranapaketin ääreltä ajattelin kirjoitella teille itseanalyysin siitä, millainen neuloja olen.
Iittan peruskoulun käsityöntunneilla
Ala-asteella ensimmäinen kosketukseni käsitöiden maailmaan taisi olla ketjusilmukan virkkaus ensimmäisellä tai toisella luokalla. Tarkoituksena oli tehdä pitkänpitkä pätkä ketjusilmukoita, joka sitten liimattiin vessapaperirullan ympärille ja kaipa siitä jonkinnäköinen eläinhahmo sitten lopuksi askarreltiin. Muistikuvieni mukaan koukut ja lankakerät lensivät nurkkaan useampaankin otteeseen turhautuessani työn hitaaseen etenemiseen. En osannut vetää koukkua lankalenkin läpi vaan nostin aina sormillani lankalenkin koukulla olevan langan yli - vaivalloista, vai mitä? Virkkaamaan taisin seuraavan kerran innostua kunnolla vasta lukioiässä...
Viidennellä luokalla tehdyt lapaset eivät myöskään valmistuneet "niinkuin strömsössä". Käsityönopettajamme vaihtui lapastenteon aikaan tiuhaan, ja jokaisella opettajalla oli omanlaisensa tapa tehdä lapanen. Lopputulos, ainoastaan yksi valmiiksi asti tehty lapanen oli kaikkea muuta kuin käsineen näköinen ja sai uuden elämän eräälle koulutoverille tehtynä käsinukkena.
Koko ala-asteen ajan pidin enemmän ompelemisesta kuin neulomisesta ja virkkaamisesta. Muistan tehneeni käsityöntunneilla ainakin ajan muodin mukaisen minihameen ja siihen sointuvan hiuspannan. Kuudennen luokan villasukat alkoivat sentään jo muistuttaa villasukkia, ja muistan tehneeni ne täysin ilman äitini avustusta, sillä halusin antaa ne äidilleni yllätyslahjaksi. Yllätys kuitenkin paljastui hieman ennen luomusten valmistumista, mikä harmitti minua kovasti, mutta äitini ilahtui ajatuksesta suuresti ja taisipa villasukat olla edelleen hänellä tallessa vaatekaapissaan. :) Kantapään teon opin mummiltani.
Yläasteella sain vapautuksen villasukanteosta, koska olin tehnyt moiset jo kuudennella luokalla. Tällöin pääsin suunnittelemaan ensimmäisen neulemallin itse, ja toteutin yksinkertaisella palmikolla koristellut säärystimet. Käsitöistä en kuitenkaan sen suuremmin kiinnostunut vielä yläasteellakaan, vaan innostus syntyi lopulta vasta lukion aikana. Koko peruskoulun ajan käsityön numeroni taisi tasaisesti pysytellä kahdeksikkona.
Innostus neulomiseen syntyi...
En ole aivan varma, milloin varsinaisesti innostuin neulomisesta. Ehkä se tapahtui salakavalasti, alkoi ensin jostakin pienestä projektista ja pikkuhiljaa huoneeni (ja myöhemmin asuntoni) alkoi täyttyä erilaisista langoista, neuleohjeista ja muista tilpehööreistä. Vähitellen en enää osannut olla neulomatta: neuletyö kulkee mukanani niin luennoilla kuin automatkoillakin. Jollen neulo elokuvaa katsoessani, ei mene kauaakaan kun keskittymiseni herpaantuu ja alan puuhailla jotain muuta elokuvan katsomisen sijaan.
Ensimmäisen isomman projektini...
...tein 16-vuotiaana, kuullessani, että minusta tulee täti. Työ oli neulottu haalari kokoa 60 cm, jonka toteutin valkovihreäraidallisena Novita Wool -langasta. Tuolloin en vielä osannut (tai niin ainakin luulin) ommella neuleen osia yhteen, joten äitini auttoi neuleen viimeistelyssä. Siskontytön syntymän jälkeen olen jo tehnyt useampia neulottuja vaatteita, kuten nuttuja, huppareita ja tunikoita. Nykyään siskollani on kaksi tyttöä, joille saan väsäillä niin syntympäpäivä- kuin joululahjojakin. <3
Ensimmäisen itsenikokoisen neuleen aloitin noin vuosi sitten, mutta sen osat odottavat edelleenkin yhteen ompelemista keskeneräisten laatikossani... Tällä hetkelläkin kesken on neule itselleni ja lankavarastossa odottaa langat useampaa isompaa projektia varten. Olen kuitenkin enemmän sukanneuloja.
Kesken on aina useampi neuletyö
Innostun helposti uusista ideoista, mutta minulta jää myös neuletyö helposti kesken, odottamaan valmistumistaan. Tällä hetkellä minulla on kesken kaksi neulepuseroa, torkkupeitto, kolmet sukat ja tuttilelu pienelle siskontytölle. Sen lisäksi mielessäni on tuhansia uusia ideoita, joita toteuttaa - aika ei vain tunnu koskaan riittävän niiden kaikkien tekemiseen.
Pidän kirjaa lähestulkoon kaikesta...
...enkä nyt edes liioittele yhtään. Minulla on Neulontapäiväkirja, johon kirjaan lankavarastoni sisällön, suosikki lankakauppani sekä tekemäni neuletyöt. Lisäksi pidän listaa omistamistani puikoista ja koukuista. Kaikenlaiset listat ja inventaarit neuletarvikkeista ja langoista helpottavat uusien projektien aloittamista: neulontapäiväkirjastani näen yhdellä silmäyksellä, paljonko minulta löytyy tarvitsemaani lankaa ilman, että minun täytyy käydä läpi koko lankavarastoani.
Olen lankahamsteri.
Hei, olen Iittan ja olen lankaholisti! Olen aivan heikkona kaikenlaisiin lankatarjouksiin. Alkuvuodesta aloittamani lankalaihis on ollut täysi floppi, ja olen haasteessa jo yli kilon plussalla. Mitä enemmän saan ostettua kerralla (ja mitä edullisemmin) sen parempi. Langoissa suosin luonnonmateriaaleja ja kauniita värejä. Erityisesti suosin harmaan ja sinisen eri sävyjä. Useimmiten ostoskoristani löytyy Novitan lankoja, sillä ne ovat helposti saatavilla ja erityisesti villasukissa perinteiset 7-veikat ja Nallet toimivat hyvin. Haluaisin hankkia enemmän erikoisempia ja erityisesti kaikenlaisia ekologisia lankoja, mutta opiskelijabudjetti ottaa usein vastaan lankoja valitessani.
Suunnittelen harvoin neuleita itse...
...mutten myöskään lähestulkoon ikinä noudata ohjeita orjallisesti. Tapanani on muokata neuleohjetta edes hitusen niin, että siitä löytyisi jotain minunnäköistä, tai jokin pieni juju joka tekisi neuletyöstäni omalaatuisen. Saatan myös soveltaa ohjetta tai käyttää ohjeessa ollutta mallikuviota johonkin aivan toiseen neuletyöhön. Usein myös vaihdan ohjeessa annetun langan johonkin sellaiseen, jota minulta jo löytyy varastoistani.
Mitä mie sitten oikein neulon?
Neulon kaikenlaista tarpeeseen menevää perheelleni. Olen melko huono neulomaan itselleni mitään, mutta viimeaikoina olen kunnostautunut tässäkin ja aloittanut muutaman projektin ihan vain itselleni. Eniten puikoiltani taitaa tippua sukkia, niitä kun etenkin siskoni perheessä tarvitaan ympäri vuoden ja lasten jalkojen kasvaessa uusien sukkien tarve on jatkuvaa. Toisinaan otan vastaan myös tilaustöitä ja olenkin neulonut opiskelutovereideni lisäksi myös siskoni tuttaville. Käsin, rakkaudella tehtyjen neuleiden tuoman ilon arvo on mielestäni mittaamaton, joten olen huono hinnoittelemaan luomuksiani.
Tällainen neuloja mie siis oon, entäpä sie? =)
